MR Hifin asiakkaat esittäytyvät, osa 1
Aloitamme juttusarjan, jossa asiakkaamme pääsevät hiukan raottamaan hifiharrastustaan sekä siihen liittyviä joskus varsin vaikeitakin pohdintoja ja valintaprosesseja. Ensimmäisenä esittäytyy hifiharrastaja Jari Aalto, joka vuosikymmenten harrastustaipaleensa päätteeksi lopulta päätynyt miehekkään kokoisiin PMC-kaiuttimiin ja upeaan Musical Fidelity Nu-Vista 800 vahvistimeen.
Jarin laitteisto:
KAIUTTIMET PMC MB2 SE
VAHVISTIN Musical Fidelity Nu-Vista 800
ÄÄNILÄHDE Marantz SA-14S1 SAcd sekä Oppo UDP-205
KAAPELIT Analysis Plus Black Mesh Oval 9, Analysis Plus Black Digital, Chord Crimson VEE, Supra EFF IXLR sekä Supra LoRad 2.5 CS-EU
Jari Aalto, 58, on Helsingissä asuva kokenut hifi-harrastaja. Leipätyökseen verkkopalveluja päätoimittava Jari harrastaa, hifin ja musiikin kuuntelun ohella, kuntosaliharjoittelua oman talon kellarikerroksen salilla, juoksua, shakkia, autourheilun ja lintujen seuraamista. Myös ripeämmät nelivetosiviiliautot ovat kiinnostuksen kohteena. Jarin kuuntelutila on omakotitalon tilavahko olohuone, jota vaikuttavan oloinen laitteisto dominoi.
Terve Jari! Aloitetaan sillä, minkälaista musiikkia kuuntelet, kun kuuntelet sitä laitteistollasi?
Suurimmalta osin ulkomaista musiikkia, artisteista tulevat mieleen esimerkiksi Vladimir Vysotsky, Mark Knopfler ja Dire Straits, Bruce Springsteen, JJ Cale, Johnny Cash, Marty Robbins, Robbie Robertsson, Leonard Cohen, Nils Lofgren, Akvarium, Björn Afzelius, Mikael Wiehe, Manel, Boubacar Traore, Habib Koite, Eric Bibb, Yello … onhan noita.
Kotimaista musiikkia tulee kuunneltua aika vähän; ehdoton suosikkini suomiartisteista on Edu Kettunen, mutta myös Malin veljeksien Mikan ja Turkan Vysotsky-levyt ja heidän oma tuotantonsa soivat usein, samoin Hector ja J. Karjalainen. Naisartistit ovatkin aivan oma lukunsa: Sophie Zelmani, Imelda Mey, Sade, Katie Melua, Ane Brun, Carla Bruni, Lynda Lemay, Mariama ja muut.
Eli muistoja nuoruudesta? Periytyykö musiikkimakusi nuoruusvuosilta, jolloin musiikilla on tunnetusti iso rooli ihmisen elämässä?
Noin voisi ajatella, mutta kohdallani on kuitenkin niin, etten kuunnellut nuorempana musiikkia paljonkaan, en radiosta enkä muuten. Perheessäkään ei kuunneltu musiikkia. Oikeastaan musiikki tuli elämääni vasta cd-levyjen markkinoille tulon myötä. Myös klassisen musiikin olen löytänyt levyjä kuuntelemalla, tosin vasta viime vuosina. Kuuntelenkin nykyään yhä enemmän esimerkiksi orkesterimusiikkia Beethovenilta, Bachilta, Sibeliukselta, Tsaikovskilta ynnä muilta. Pitäisi vain tietää paljon nykyistä enemmän klassisesta musiikista.
Selvä. Aloitetaan sitten nykylaitteistosi kokoonpanosta?
Minulla on stereo-setti ja sen ympärille rakennettu kotiteatterisetti. Stereo-järjestelmässä kaiuttimina ovat PMC MB2 SE -monitorit, vahvistimena Musical Fidelity Nu-Vista 800 ja äänilähteenä joko Marantz SA-14S1 SAcd tai Oppo UDP-205. Kaapelit ovat Analysis Plus Black Mesh Oval 9 ja Analysis Plus Black Digital sekä Chord Crimson VEE, Supra EFF IXLR ja Supra LoRad 2.5 CS-EU. Siinä se.
Selviätkö yhdellä äänilähteellä? Vain cd-levyjä?
Ensimmäinen kosketukseni hifiin tapahtui 1970-luvulla isän ostettua kotiin Tandbergin stereot, jossa oli viritinvahvistin, levysoitin ja hyllykaiuttimet. Tuolloin hankin muutaman Hectorin LP:n, mutten koskaan oikein innostunut levysoittimista. Oman hifi-harrastukseni laskenkin alkaneen oikeastaan sitten vasta vuoden 1982 tienoilla, kun cd-soittimet tulivat markkinoille.
Ensimmäinen cd-soittimeni oli Sony D-50 Discman ja ensimmäinen cd-levyni Laura Branniganin Self Control! Ostin sen Kruunuradiosta. D-50 vaihtui jossain vaiheessa Denon Dcd-1500:seen, joka oli muuten hieno, mutta luki levyjä huonosti ja tikitteli siksi turhan usein. 1990-luvun alussa Denon vaihtui Sony cdP-X33ES -soittimeen, joka on talossa edelleen, vaikkakaan ei enää oikein käyttökuntoisena. Pitkään olen haaveillut, että saisin vaihdettua siihen uudet kondensaattorit.
Ensimmäisinä vuosina cd-levyjen tarjonta oli tietysti erittäin niukkaa, eikä niitä vielä aluksi edes saanut Anttilan tapaisista paikoista. Levyt olivat myös aika kalliita, eikä niitä oikein siihen aikaan voinut siksi kovin usein ostaa. 1990-luvun loppupuolelle asti musiikki- ja hifiharrastukseni olikin melko vaatimatonta muun muassa talon peruskorjauksen takia.
Entä suoratoisto? Kiinnostaako?
Kyllä, vuodesta 2015 alkaen minunkin musiikintoistoon tuli mukaan Deezer Hifi – tätä varten mulla on VDSL2-modeemi ja Sonos Connect – joka on avannut kokonaan uusia mahdollisuuksia löytää uutta musiikkia. Tästä on ollut kaksi seurausta. Yhtäältä musiikki soi nykyään yleensä aina kotona ollessa. Toisaalta cd-levyjen kuuntelu ja myös ostaminen ovat vähentyneet selvästi. Nykyään tulee ostettua harvakseltaan lähinnä klassista musiikkia sacd-levyinä, viime aikoina esimerkiksi Osmo Vänskän ja Minnesotan orkesterin levytyksiä.
Debattia sacd:n tai cd:n paremmuudesta ei enää käydä, mutta koska harrastat sacd-levyjä, kerro oma käsityksesi äänenlaadun paremmuudesta, jos sellaista on? Mainitse joitakin erityisen hyvä-äänisiä sacd-levyjä.
En väitä itsekään kuulevani mitenkään automaattisesti eroa cd:n ja sacd:n äänenlaadussa, mutta onhan suuri sääli kuitenkin, ettei sacd koskaan oikein ehtinyt lyödä läpi, etenkään kevyen musiikin puolella. Onhan siinä kuitenkin pyritty korjaamaan juuri niitä äänenlaatuun liittyviä asioita, joista cd-levyjä on moitittu. Jotain kertoo sekin, että klassisen musiikin puolella, jossa usein pyritään mahdollisimman korkeaan äänitteiden laatuun, sacd näyttää edelleen voivan kohtuullisen hyvin.
Kun ostan uuden levyn, joka on saatavissa sekä cd:nä että sacd:nä, valitsen ilman muuta sacd:n. Hyvä-äänisiä klassisen puolen sacd-levyjä löytyy muun maussa Pentatonelta ja BIS:siltä. Mutta kuuntelujeni perusteella myös Bob Dylanin kaltainen rock-muusikkokin hyötyy sacd:n hyvästä laadusta.
Kerrataan kaiutinhistoriaasi. Matkalla on kaiketi ollut monenmoisia kovaäänisiä?
Ensimmäiset kaiuttimet taisivat olla B&W DM100 -hyllykaiuttimet. Ne vaihtuivat jossakin vaiheessa Sound Centeristä ostettuihin Acoustics of Finland -jalustakaiuttimiin. Ne puolestaan korvasin 1990-luvun alkupuolella itse kasaamillani Pekka Tuomelan Hifi 50/3 -lattiakaiuttimilla, joilla mentiin aina vuoden 2005 tienoille asti. 2000-luvun puolivälin tienoilla Hifi 50/3:set vaihtuivat Magnepan MG1.6:siin, joita ajoin alkuun myös Yamahan kotiteatterivahvistimella.
Magnepanien hankintaan vaikutti ratkaisevasti, että musiikinkuunteluun tuli noin vuoden 2005 paikkeilla huomattavasti lisää boostia sen myötä, että levyjen kopiointi tietokoneilla tuli mahdolliseksi. Cd-levyjen lainailu kirjastoista pitkälti elvytti musiikki-innostukseni. Magnepan MG1.6:set vaihdoin vielä uudempaan MG1.7-malliin noin vuonna 2010.
Magnepanien seurana oli aluksi SVS:n subbari ja myöhemmin Gradientin SW-S -dipoli-lisäbassot. Gradientin bassodipolien avulla sain stereo-subbariparin yhden mono-subbarin sijaan ja dipoleina ne sopivat muutenkin paremmin Magnepanien seuraksi.
Miten sitten päädyit näihin nykyisiin kaiuttimiisi?
Vaikka Magnepanit olivat monessa mielessä ihan mainiot kaiuttimet, jäi matalien taajuuksien toisto niissä ymmärrettävästi hieman vajaaksi, eivätkä Gradientin lisäbassotkaan tuoneet oikein mieluisaa ratkaisua tuohon ongelmaan. Siksi Magnepanit vaihtuivat PMC Twenty.26 ja Twenty Sub -yhdistelmään. Niiden kanssa toisto alkoi olla jo kohtuullisen hyvällä mallilla, ei vain keskialueen toistossa, missä PMC:n kaiuttimet yleensäkin loistavat, vaan myös bassotoistossa.
Twenty.sub -subbarilla sain myös korjattua kuunteluhuoneessani olevan aika ison kuopan huonevasteessa noin 40–60 Hz:n tienoilla.
Kuitenkin tavoitteenani oli jo pitkään ollut päästä kokonaan eroon subbarista ja korvata se koko toistoalueen kaiuttimilla. Kun sitten Hifi-messuilla vuonna 2015 tuli mahdollisuus kuunnella PMC MB2 SE -kaiuttimia, tekivät ne heti suuren vaikutuksen. Erityisesti niiden keskialuetoisto oli loistavaa. Kun Mikkokin huomasi, että innostuin isoista PMC:stä, teki hän niin hyvän vaihtotarjouksen, etten voinut kieltäytyä. Ennen päätöksentekoa demokaiuttimet olivat meillä kotona yhtäjaksoisesti koekuuntelussa kolme viikkoa. Siinä ajassa ehti jo hyvin vakuuttua kaiuttimien soinnista.
Ja entä vahvistinhistoriasi?
Ensimmäinen vahvistimeni saattoi olla joku hyvin halpa Sony, ja seuraava muistaakseni käytettynä ostettu, järeämpi Denonin integroitu. Se kuitenkin hajosi melkein heti ja vaihtui Yamahan integroituun ja myöemmin Yamahan kotiteatterivahvistimeen. 1990- ja 2010-luvut mentiinkin sitten kotiteatterivahvistimilla myös stereo-kuuntelussa.
Vuonna 2012 kypsyi päätös rakentaa erilliset monikanava- ja stereosetit, jolloin hankin erinomaisen Creek Destiny 2 -vahvistimen. Se pysyi laitteistossa aina joulukuuhun 2019 asti.
Tämä viimeinen vahvistimen vaihto on mielenkiintoinen. Kerro siitä lähemmin?
Kyllä, projekti kesti lähes pari vuotta. Isojen PMC-kaiuttimien myötä tuli tietysti mieleen, että en ehkä saa niistä irti täyttä potentiaalia Creek Destiny 2:lla. Mutta mitä tilalle? Alkuun kiinnostuin Musical Fidelity M500i:stä, joka on muun muassa Hifimaailma-lehden referenssinä. Sitä en saanut hankittua koekuunteluun mistään. Sen tilalle sain Audelecilta kotikuunteluun Nu-Vista 600:n, joka tekikin hyvin myönteisen vaikutuksen.
Tämän jälkeen minulla oli MR Hifiltä kotikuuntelussa iso liuta erilaisia vaihtoehtoja, kuten Marantz PM-10, Pathos Kratos, Bryston 14B3, Bryston 4B3 + EAR Yoshino DAC 4 ja Accuphase E-450. Noista osa kahteenkin kertaan. Mikolle täytyy antaa todella iso kiitos siitä, miten kärsivällisesti hän tätä vahvistimenvaihtoasiaani hoiti. Ei minkäänlaista painostusta missään vaiheessa kaupan tekoon, ja laitteet sain kotitestiin aina tarpeeksi pitkäksi ajaksi.
Oli mielenkiintoista havaita, että kaikki kokeillut vahvistimet olivat erilaisia ääneltään. Marantz PM-10:stä en saanut toivomaani bassotoistoa, ja sama tilanne oli myös toisessa D-luokan vahvistimessa Bel Cantossa. Brystonit olivat kyllä hyviä, mutta ensisijaisena tarkoituksena oli kuitenkin hankkia integroitu vahvistin. Lopulta oli enää kaksi vaihtoehtoa: Accuphase E-480 ja Musical Fidelity Nu-Vista 800.
Koska en ollut päässyt kuuntelemaan kumpaakaan riittävästi, Mikko teki ehdotuksen, että kauppa Accuphasesta voitaisiin tehdä optiolla, että jos rauhallisen kuuntelun jälkeen tulos ei miellytä, voin vaihtaa sen vielä Nu-Vista 800:seen.
Odotukset olivat suuret Accuphasen kohdalla, ja monessa mielessä se osoittautuikin todella hienoksi vahvistimeksi, mutta ei kuitenkaan täysin omien odotusten mukaiseksi. Niinpä päädyin käyttämään annetun option ja vahvistin vaihtui Nu-Vista 800:n. Harvassa ovat ne kauppiaat, joiden kanssa tämänkaltainen vahvistimen ostoprosessi olisi ollut mahdollinen. MR Hifille iso kiitos hienosta asiakaspalvelusta.
Accuphase E-480:seen verrattuna MuFi Nu-Vista 800 ei ole bassotoistoltaan aivan yhtä tiukka ja dynaaminen, mutta muuten kokonaisuus vastaa paremmin omia tarpeitani. Ainakin siltä toistaiseksi tuntuu. Toki vahvistin on niin tuore tapaus, että jää vielä nähtäväksi millaiseksi yhteiselo sen kanssa tulee muodostumaan pitemmän päälle. Vaihtoehtona voisi lähinnä olla erillislaitteet, esimerkiksi Brystonilta.
Mikä äänilähde sinulle tuli Sony cdP-X33ES -soittimen jälkeen?
Soittimien kanssa minulla on ollut vähän epäonnea. Vikaantuneen Sonyn tilalle tuli upsamplaava Cambridge Audio 740C, johon ilmaantui aika nopeasti levykelkan jumiutumisongelma. Levyjä tuli sitten pyöriteltyä Pioneer DV-LX50 -moninormisoittimella, koska cd-levyjen lisäksi piti saada toistettua myös dvd-levyt. Vuonna 2014 hankin taas ’oikean’ cd-sottimen Yamaha CD-S2001:n, joka myöhemmin vaihtui Marantz SA14S1 -soittimeen. Koska Marantzissa ei ole kuitenkaan balansoitua ulostuloa, olen käyttänyt MuFin kanssa nyt Oppon kotiteatterisoitinta.
Sinulle on varmaan vuosien varrella vakiintunut ja vahvistunut käsitys, minkä tyyppistä ääntä hifistinä tavoittelet?
En osaa kylläkään pitää itseäni oikein minään varsinaisena hifiharrastajana, vaikka laitteiston hinta onkin viime vuosina kasvanut kuin varkain. Mutta on toki sanottava, etten kuuntele musiikkia useinkaan pelkästään musiikkina, vaan arvioin kuulemaani aina myös äänenlaadun kannalta. Silloinkin kun musiikki soi taustalla, huomio kiinnittyy usein sellaiseen äänitteeseen, joka vaikuttaa erottuvan edukseen juuri jonkin äänenlaatuun liittyvän yksityiskohdan takia.
Tyypillistä harrastamiselleni on ollut aina se, että käytän paljon aikaa testien lukemiseen ja laitteiden vertaamiseen, ja siksi hankintaprosesseistakin tulee usein helposti pitkiä, ja luottokauppiaan arvo kasvaa myös.
Yleisesti voisi sanoa, että tavoittelen mahdollisimman tasapainoisesti koko äänialueen toistavaa, neutraalia laitteistoa. Mitä paremmin laitteisto pystyy toistamaan sen, mitä levylle on tallennettu, sitä parempi. Jos laite aiheuttaa kuunteluväsymystä, se on vahva merkki siitä, että kyseinen laite ei pääse omaan kokoonpanooni.
Nykyinen laitteisto pääsee jo aika lähelle lopullista tavoitettani, mutta ei sekään ole ihan täydellinen. Ainakin matalien taajuuksien toistossa voisi olla vielä hieman enemmän dynamiikkaa, nyt iskut jäävät hieman pyöreiksi. Keskialue ja diskantti soivat kyllä hienosti, lauluäänet ja soittimet kuulostavat luonnollisilta ja ääni muutenkin ”oikealta”. Stereokuva on laaja ja luonteva kaikkiin suuntiin.
Vielä on mietinnässä kaiutinkaapeleiden ja välijohtojen päivitys vähemmän kirkassointisiin sekä da-muuntimen tai sellaisen sacd-soittimen hankinta, jossa on myös huippuluokan da-muunnin, kuten Marantz SA-10.
Mainitsit aiemmin kuopan keskibassojen alueella huonevasteessa. Kerro millainen kuuntelutilasi muuten on?
Kuunteluhuoneena toimii vuonna 1937 rakennetun omakotitalon 38 neliön olohuone. Purueristeinen puutalo soveltuu erinomaisesti musiikinkuunteluun. Akustiikaltaan tila on pehmeä, hankalia kaikuja ei juuri ole. Toisaalta huone ei tue bassotoistoa, mikä asettaa vahvistimelle ja kaiuttimille omat vaatimuksensa.
Bassovasteen kuoppa olisi periaatteessa mahdollista saada kuriin kaiuttimien erilaisella sijoittelulla, mutta huoneen muut käyttötarpeet rajoittavat sijoitusmahdollisuuksia. Nykyisillä kaiuttimilla ongelma on kuitenkin käytännössä hyvin pieni.
Tuossa jo mainitsitkin kauppiaan roolin merkityksen tässä harrastuksessa. Voitko avata aihetta vähän enemmän?
MR Hifiltä olen tehnyt hankintoja vuodesta 2008 alkaen, ja homma on toiminut aina loistavasti. Siellä ei koskaan tyrkytetä mitään, vaan odotetaan kärsivällisesti, että asiakas pääsee itse perille toiveistaan. Mikko on itse todennut, ettei hyviä laitteita tarvitse varsinaisesti myydä, vaan ne myyvät ikään kuin itse itsensä. Mutta apua päätöksentekoon tulee aina, kun sitä tarvitaan. Iso asia on myös tuo mahdollisuus testata laitteita siellä missä pitää, eli kotona. Ja se on toiminut MR Hifin kanssa mutkattomasti.
Hieno asia on myös se, että kaupan yhteydessä hyväksytään vaihtolaitteita. Lisäksi MR Hifin valikoima on riittävän laaja, että sieltä löytyy useimmiten omiin tarkoituksiin hyvin soveltuvat vaihtoehdot.
Lämmin kiitos Jarille haastattelusta!
