MR Hifin asiakkaat esittäytyvät, osa 2
Aloitimme keväällä juttusarjan, jossa asiakkaamme pääsevät hiukan raottamaan hifiharrastustaan sekä siihen liittyviä joskus varsin vaikeitakin pohdintoja ja valintaprosesseja. Nyt on vuorossa hifiharrastaja Matti Kunnari.
Matin stereolaitteisto:
ÄÄNILÄHDE Tidal, läppäristä USB-johdolla DACille
DAC Bryston BDA-3
ETUVAHVISTIN Bryston BP26
PÄÄTE Bryston 4B3
KAIUTTIMET PMC Twenty.26
SUBWOOFER SVS SB-2000
VÄLIJOHDOT Cardas Iridium balansoitu
KAIUTINKAAPELIT TK Cable Marlin
”En ehkä koe olevani varsinainen hifiharrastaja, vaan enemmänkin musiikin kuuntelija, mutta onhan noita laitteita ollut matkan varrella.” Näin tiivistää Vantaalla asuva Matti Kunnari oman harrastushistoriansa ja -filosofiansa, ja aika osuvasti tiivistääkin. Hifi-lehtiä tai foorumeita sähköinsinöörin koulutuksen saanut mies ei kuulemma seuraa, mutta kun kyse on oman laitteiston parantamisesta, pala palalta, laite laitteelta, netti on ahkerassa käytössä ja tarjontatilannekin hyvin hallussa.
Ensimmäisen kosketuksen äänentoistoon Matti kertoo saaneensa, kun onnistui houkutella isänsä ostamaan käytetyt hyllykaiuttimet ja siihen oheen erillisen vahvistimen ja virittimen.
”Merkkiä en enää muista. Mutta jo paljon ennen näitä laitteita, koulupoikana, musiikki kiinnosti kovasti. Siihen aikaan kuuntelu tapahtui tietty radioa kuuntelemalla ja c-kasetteja mankalla soitellen. Heavy-rokkia, kitaramusiikkia ja sen sellaista.”
Milloin sait sitten hankituksi ensimmäiset oikeat stereot?
”Ensimmäisillä kesätyötienesteillä ostin Technicsin cd-soittimen joskus 1990-luvun alkupuolella, mutta ensimmäisen aidosti oikean stereosetin hankin 1997 silloiseen opiskelukämppääni. Se koostui Dali 606 -lattiakaiuttimista ja Marantzin PM68 integroidusta vahvistimesta. Musat kuuntelin cd-levyiltä Technicsin cd-soittimella ja radiosta. Näillä mentiinkin koko opiskeluaika. Sen jälkeen musan kuuntelu jäi tauolle pitkäksi aikaa.”
Mutta et jättänyt musiikkia lopullisesti. Milloin ja miten sitten innostuit uudestaan säännöllisemmästä musiikin kuuntelusta?
”Suurin piirtein vuonna 2012 virittelin Dalini soimaan omakotitalon olohuoneeseen. Päähaave oli kuitenkin pystyttää 5.1-setti leffoja varten. Niinpä möin Dalit ja Marantzin pois ja alkuvuodesta 2013 ostin tilalle B&W CM9:t pääkaiuttimiksi, B&W:n keskikaiuttimen ja subbarin. Leffoja varten hankin Marantzin AV-vahvistimen sekä pienet Elacit surroundeiksi.”
Eli voi sanoa, että pääsit musan kuuntelussa ja laiteharrastuksessa uuteen alkuun kotiteatterin kautta?
”Epäsuorasti, kyllä. Havahduin nimittäin siihen, että innostuin jälleen musan kuuntelusta, mutta olkkarin kotiteatterilaitteistolla musa ei soinutkaan kuin muistojen kultaamassa nuoruudessa.”
Mikä siinä mätti tarkemmin sanoen?
”Pääsyy oli varmaan huonossa akustiikassa, eli olkkarissa oli valtava bassokorostus ja pitkä jälkikaiku, jotka tekivät varsinkin raskaamman musiikin kuuntelusta vähemmän nautinnollista. Toisaalta teininä olin soitellut kitaraa ajanvietteeksi, ja luulen että sieltä on jäänyt mieleen luonnollisen kuuloinen kitarasoundi, niin akustinen kuin sähköinenkin. Yleisesti ottaen olen aina hakenut luonnollista sointia, ja olen käyttänyt kitaran ääntä mittarina äänen luonnollisuudelle. Jostakin syystä kotiteatterilaitteistolla äänen sävy ei vastannut mielikuvaani säväyttävästä kitaraäänestä. Marantzin av:llä kitarankieli ei vain soinut!”
Selvä. Sitten teit mitä?
”Tässä vaiheessa asioin ensimmäisen kerran MR Hifissä. B&W:n rinnalla koekuuntelin muun muassa Mikolta lainaamiani Elacin lattiakaiuttimia, mutta vaaka kallistui B&W:n puolelle. Jonkin aikaa mentiin näin, mutta samalla kiinnostus musiikin kuuntelua kohtaan vain kasvoi ja kasvoi, ja siitä oikeastaan alkoi sitten varsinainen äänenlaatuun panostaminen. Perehdyin akustiikkaan, kävin muutamilla hifimessuilla ja -demoissa kuuntelemassa, mitä laadukas äänentoisto voi olla. Siitä se lähti.”
Ennen kuin heittäydymme tämänhetkisen laitteistosi syövereihin, täytyy kysyä tästä nykyisestä kuunteluhuoneestasi. Tällainen miesluola sähkötakkoineen ei ole mikään pikku panostus. Näyttää että jossakin vaiheessa olet päättänyt tehdä aika pitkän loikan harrastuksessasi. Miten siinä niin kävi?
”Kävi niin, että perheen kasvaessa sain mahdollisuuden siirtää laitteet pois olohuoneesta pieneen 15 m2 kirjastohuoneeseen. Kirjastohuone toimi itse asiassa akustisesti paremmin kuin basso-ongelmainen ja kaikuisa olohuone, mutta kun molemmat lapset sitten tarvitsivat oman huoneen, talosta tilat loppuivat ja piti alkaa miettiä jotakin muuta ratkaisua, etenkin kun samaan aikaan aloin vielä tehdä töitä pääsääntöisesti kotoa käsin. Näin kypsyi ajatus omasta työhuoneesta, jonka voisi akustoida kuunteluhuoneeksi, ja joka toisi kaivatun lisähuoneen kotiteatterille ja kirjoille.”
”Pohdinnan ja erilaisten vaihtoehtoisten suunnitelmien jälkeen uusi huone ”löytyi” pihalta erillisen varastorakennuksen yhteydessä olevasta autokatoksesta. Katos purettiin ja tilalle rakennettiin lattiasta kattoon uusi 26 m2 huone, josta tuli minulle työ- ja kuunteluhuone sekä perheelle leffateatteri ja kirjasto. Hankkeeseen kului kaiken kaikkiaan pari vuotta suunnitteluineen. Tammikuussa 2019 kannoin työpöydän ja stereosetin uuteen huoneeseen.”
Uusi kuunteluhuone tunnelmavalaistuksella
–
Huone on yltä päältä akustoitu. Miten akustointi toteutettiin?
”Ensimmäinen tavoite oli saada akustisesti sopivat huoneen mitat. Toinen oli riittävä ääneneristys. Mitoiksi valikoitui pienellä kompromissilla 6m x 4,40m x 2,60m ja äänieristys toteutettiin kaksoispuurungolla, riittävällä eristyksellä seinissä ja katossa, pienillä ikkunoilla 6 mm lasilla, levysaumojen tiivistyksellä ja niin edelleen.”
”Etuseinälle päätin tehdä 250 mm syvän seinäkkeen, johon tuli 100 mm ewona-levyt 150 mm ilmaraolla, päälle panelointi ja keskelle kaksi diffuusoria upotettuna. Kattoon tehtiin osittainen alaslasku valaistusta varten ja reunoille asennettiin Gyptonen reikälevyt ja niiden päälle 100mm eriste ja 100mm ilmarako. Loput akustoinnit jätin tarkoituksella pinta-asennuksella optimoitavaksi mittausten perusteella.”
Ja mikrofoni kertoi mitä?
”Mittauksissa huoneessa ilmeni reipas +15dB korostus 28 hertsissä ja laaja -30 dB:n kuoppa 35-60 hertsin alueella. Kuopasta pääsin kytkemällä leffoja varten ostamani subbarin pääkaiuttimien tueksi, hakemalla subbarille oikeaa paikkaa ja optimoimalla vastetta tasaisesti laskevaksi subbarin omalla EQ:lla. Subbarin alipäästö on 60 hertsissä.”
”Lukuun ottamatta 28 hertsin paikkeilla olevaa sekunnin kaikua, jälkikaiunta on muuten ok. Akustointi ei vielä ole loppuun asti viilattu, vaan kokeeksi ostin halpoja eps-diffuusoreja äänikentän optimointiin erityisesti etuseinän ensiheijastuspisteiden kautta. Näillä jälkikaiunta on alimmillaan noin 280 ms ja nousee tasaisesti noin 350 ms:iin 1-4 kHz alueella. Tarkoitus on vielä tehdä siistimpi lopputulos, joko maalaamalla eps-diffuusorit tai hankkimalla siistimmät diffuusorit, sillä diffuusorit todellakin avartavat ja rauhoittavat äänikenttää.”
Aikamoinen kotiteatterikin sinulla vaikuttaa olevan, ainakin kankaan koosta päätellen. Mitä siihen kuuluu?
”Kangas on Seemaxin 133 tuuman sivukiristetty moottorikangas, projektori JVC DLA-X7900 ja AV-vahvistin Denon AVR-X4500H. UHD-soitin on Sony UBP-X700 ja mediasoitin Apple TV4K. Kaiuttimia on se mitä 11.1-järjestelmään tarvitaan pääkaiuttimina PMC Twenty .26, keskikaiuttimena PMC Twenty .C ja subbarina SVS SB-2000.”
”Takasurroundit, joissa on koksu suljetussa kotelossa, tein itse Audiokit AW-7 -rakennussarjan pohjalta. Sama elementti suljetussa kotelossa on kattoon upotetuissa, neljässä Atmos-kaiuttimessa.”
”Sivusurroundina on tällä hetkellä Genelec G3 -pari, joka oli aiemmin olkkarissa TV:n ääntä parantamassa.”
No niin, palataan ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin siirsit kamat olohuoneesta kirjastohuoneeseen ja aloit satsata musiikinkuuntelulaitteistoon. Mistä lähdit liikkeelle?
”Jo ennen kirjastohuonetta vuonna 2014 olin ostanut MR Hifistä B&W CM9-kaiuttimien seuraksi paremman integroidun vahvistimen, Musical Fidelity M6i:n stereokuuntelua varten. Samalla koetin ratkaista olohuoneen basso-ongelmaa DSpeaker anti-mode dual-corella. Pientä parannusta ääneen tulikin. Kun sitten siirsin laitteet kirjastohuoneeseen, ja olohuoneen 5.1-setti jäi turhaksi, poikkesin tammikuussa 2015 MR Hifiin kuuntelemaan erilaisia jalustakaiuttimia ajatuksena vaihtaa 5.1-setti pienessä tilassa toimivaan stereokokoonpanoon.”
Miten siinä kävi? Miellyttikö mikään?
”Kuuntelin ensiksi Harbethin, Dynaudion, ja PMC:n jalustamalleja. Ne olivat ääneltään yllättävän erilaisia. Harbeth Super 5HSl oli sinällään hyväsoundinen kaiutin, mutta tykkään kontrollista, ja sitä en Harbetheista löytänyt. Ääni eli liikaa, eikä ollut mielestäni täysin puhdas. Ja Dynaudio Confidencet olivat iso pettymys. Ääni ei iskenyt omiin korvaan yhtään!”
”Sitten kävi niin, että Mikko laittoi verrokiksi soimaan PMC Twenty .26 -lattiakaiuttimet, ja se olikin jotain aivan muuta kuin mitkään siihen asti kuulemani jalustakaiuttimet! Sain .26 -demoparin kahdeksi viikoksi kotikuunteluun, ja kun Mikko teki vielä mielestäni hyvän tarjouksen B&W-setistäni, niin kaupathan siitä syntyi. Kysessä on ensimmäisen sukupolven PMC Twentyt ajalta ennen uutta diskanttielementtiä, ja ne ovat toimineet hyvällä menestyksellä pääkaiuttimina siitä lähtien.”
Entä verrattuna PMC Twenty -jalustakaiuttimeen? Eikö sen äänimaailma ole vahvasti sukua lattiamallille?
”PMC Twenty .21:n ääni oli kyllä puhdas, jopa kliinisyyteen asti. Suurin ero oli kuitenkin siinä, miten kaiuttimet toistivat laulajan äänen. Tykkään musiikista, jossa on laulaja mukana. Seuraan laulajaa ja etsin ääntä, joka sykähdyttää. Pikku-PMC:llä laulajan ääni ei ollut yhtä vakuuttava. Sen sijaan Twenty .26:n iso keskialueen dome, vai mikä lienee syy, toi lauluäänen esiin aivan toisella tavalla ja tasolla. Iso PMC toimi yllättävän hyvin myös pienemmässä huoneessa. Sen sijaan Antimode da-muuntimineen tappoi niiden äänen kokonaan.”
Pidät subbaria mukana systeemissä, koska sillä pääset tasoittamaan bassovastetta, mutta tarvitaanko subbaria Twenty .26:n kanssa puhtaasti musiikin kuuntelun kannalta?
”Kyllä se on paikallaan myös musiikilla. Subbari tuo musiikkiin potkun ja slämmin, vaikka toimiikin vain alle 50 Hz taajuuksilla, ja vaikka musiikissa ei välttämättä ole paljon niin matalia ääniä.”
Uusi kuunteluhuone valaistuna
–
Kerroit että toistat musiikkia pääasiallisesti Tidalista. Minkälaisia vaikeuksia sulla on ollut löytää sopiva digisoitin tai da-muunnin Tidalille?
”Samalla kun ostin Musical Fidelityn integroidun vahvistimen, hankin MR Hifistä Musical Fidelity M6CD -demosoittimen. En kuitenkaan ollut aivan tyytyväinen sen soundiin. Jonkinlainen äänen säröisyys tai muu sellainen häiritsi ja aiheutti kuunteluväsymystä. Niinpä keväällä 2016 otin koekuunteluun EAR Acute CD-soittimen. Se paransi ääntä merkittävästi, ja niin Mu-Fi vaihtui EARiin, jota käytin pääsääntöisesti dacina Tidalin kanssa.”
”Mikon kanssa on kiva asioida, kun tietää että hän ottaa vaihdossa vanhat laitteet. Hän myös antaa auliisti laitteita kokeiluun ja laitteita voi pitää pari kolme viikkoa. Tosin itse en yleensä jää pitkäksi aikaa miettimään. Tällä hetkellä mulla ei ole cd-soitinta, ainoastaan Sonyn blueray-soitin, mutta toisaalta cd-levyjäkin on melko vähän ja Tidal on edelleen ykköslähde musiikille.”
Entä vahvistinosasto? Ovatko isot PMC:t valikoivia vahvistimen suhteen?
”Koska halusin pitää stereosetin mahdollisimman pitkälle erossa leffasetistä, ja EAR Acutessa oli esivahvistin, halusin vaihtaa integroidun vahvistimen päätteeseen, josta löytyisi sekä rca- että xlr-tulot. Niinpä noudin, MR Hifiltä kuinkas muuten, koekuunteluun Brystonin 4B3-päätteen, josta olin lukenut, että toimii hyvin PMC:iden kanssa. Mu-Fin integroituun verrattuna äänenlaatu paranikin melkoisesti, erityisesti siksi, että Bryston otti PMC:t kontrolliin ja poisti äänestä epämääräisen hälyn ja säröisyyden, jota olin aistivinani MuFin äänessä. Brystonin ääni oli häiriötön ja vahvistin loi musiikin toistumiselle tumman, hiljaisen taustan. Ääni ei riipinyt korvaa, mikä on tärkeää, koska PMC:n kanssa äänen puhtaus korostuu. Voin kuunnella kovaakin ilman korviin koskemista. Bryston 4B3 -pääte jäi siis taloon ja on siellä edelleen potkimassa PMC:eitä. Ennen näitä kokeiluja vertasin MuFin integroitua myös EARin 50 wattiseen 8L6 putki-integroituun, mutta se pieni muutos äänessä parempaan suuntaan ei mielestäni ollut investoinnin arvoinen .”
Telineessä on muitakin Brystoneita. Miten ne päätyivät sinne?
”Kun olin pitkään kuunnellut Tidalia läppäristä ja Apple TV:stä striimaten ja kokeillut myös erilaisia tapoja ohjata Tidalia kännykällä, aloin miettiä, saisiko äänenlaatua ja käytettävyyttä vielä parannettua esimerkiksi erillisellä verkkosoittimella. Viime toukokuussa lähdin sitten etsimään sellaista MR Hifistä. Mikko lainasi ystävällisesti kokeiluun Brystonin BDA-3.14 DACin integroidulla verkkosoittimella, mutta kaukaa viisaana laittoi verrokiksi mukaan Bryston BDA-3 DACin ja BP26 -etuvahvistimen. Tidalilla verraten en havainnut merkittävää eroa EARin ja Brystonin DAC/verkkosoittimen välillä digitoistossa. Sen sijaan Brystonin BDA-3 DAC ja BP26-esivahvistinyhdistelmällä äänenlaatu yleisellä tasolla harppasi melkoisesti eteenpäin. Erityisesti ääntä tuntui parantavan BP26-esivahvistin. Jos EAR toi ääneen kolmiulotteisuutta ja tarkan äänikuvan, niin Bryston poisti äänestä loputkin häiriöt. Näin taloon tulivat sekä BP26 että BDA-3. Verkkosoittimen hankinta jäi sitten seuraavaan päivityskertaan.”
Matin laitteistoa
–
Settisi sointi on hyvin tasapainossa, ehkä pientä bassokorostusta jossakin, mikä ei ole kuitenkaan lainkaan häiritsevää. Ennen kaikkea ääni on hyvällä tavalla yhtenäinen ja läsnä. Rauhallinen. Huomaan että kuuntelet aika leveällä stereokulmalla. Onko siihen jokin tietty syy? Liittyykö se tähän läsnäolo-ominaisuuteen?
”Kyllä siinä mielessä, että olen etsinyt sellaista paikkaa kaiuttimille, jossa tunnen olevani osa musiikin esitystapahtumaa. Stereokanta on aika leveä, mutta kaiuttimet on suunnattu risteämään kuuntelijan edessä niin, että ääni pysyy hyvin koossa. Eamesin kuuntelutuoli on tarkoituksella puoli metriä liian edessä bassokorostuman minimoimiseksi. Stereokulma on lähempänä tasakylkistä kolmiota sohvalla heti tuolin takana, mutta siinä korostumaa on enemmän.”
Huonevaste Matin kuunteluhuoneesta
–
Olet insinööri ja uskot äänieroihin hifi-elektroniikassa, mutta miten on kaapelien välillä? Sulla on kuitenkin kaapeleina laadukkaat Cardaksen Iridium-välikaapelit ja TK Cablen Marlin -kaiutinkaapelit.
”Uskon kyllä, että äänilähteiden, analogisten ja digitaalisten, sekä vahvistimien välillä on kuultavia äänellisiä eroja, selkeitäkin ainakin omin korvin kuultuna, mutta niiden muutamien kokemusten perusteella, kun olen joutunut vaihtamaan kaapeleita lähinnä käytännön syistä, en ole omiin korviin kuullut merkittäviä eroja. Perusperiaatteeni äänen erojen suhteen on, että jos eroa ei muutamien vertailukuunteluiden perusteella osaa varmaksi sanoa, en jaksa vaivata päätäni asialla enempää. Kaapelini olen ostanut lähinnä sillä ajatuksella, että niissä on riittävä häiriösuojaus ja että ovat mekaanisesti laadukkaan oloiset. Edelliset kaiutinkaapelit olivat Taralabsit eli ihan merkkikaapelit, ja vaihdoin ne noihin TK-kaapeleihin vain sen vuoksi, että aiemmat kaapelit jäivät pikkaisen liian lyhyiksi uudessa huoneessa. Nämä nykyiset välijohdot itse asiassa valikoituivat sopivasti MR Hifin valikoimista ja tulivat osana Bryston-kauppaa.”
Lämmin kiitos Matille haastattelusta!
Matin kuuntelutila ulkoa
